PCB-pitoisuuden määritys materiaalinäytteestä

PCB-yhdisteitä eli polykloorattuja bifenyylejä (Polychlorinated biphenyls) sisältäviä aineita on käytetty esimerkiksi erilaisissa tiivistys- ja saumausmassoissa sekä maaleissa ja liimoissa aina 1970-luvun loppupuolelle saakka ja mahdollisesti sen jälkeenkin. PCB-yhdisteiden maahantuonti, valmistus, myynti ja varastointi kiellettiin Suomessa 1.1.1990.

PCB-yhdisteiden pitoisuudelle on määritelty kaatopaikkakelpoisuuden raja-arvo (50 mg/kg) ja tämä on huomioitava purkutöiden yhteydessä. PCB-analyysi tehdään GC/MS-laitteistolla ja näytteestä tutkitaan seitsemän yleisimmän PCB-yhdisteen summapitoisuus (PCB-7) sekä yksittäisten yhdisteiden pitoisuudet.

Pysyvän jätteen kaatopaikan PCB-7 raja-arvo on 1 mg/kg (VNa 331/2013). Materiaali luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi, jos sen PCB-kokonaispitoisuus on enemmän kuin 50 mg/kg. Kokonaispitoisuuden laskennassa käytetään PCB-7:lle kerrointa 5, jotta analyysitulokset saataisiin vastaamaan kaikkien PCB-kongeneerien pitoisuutta jätteessä (RT 103501; Ympäristöministeriön julkaisuja 2019:2, Jätteen luokittelu vaaralliseksi jätteeksi – päivitetty opas).

PCB-yhdisteet luokitellaan POP-yhdisteiksi (Persistent Organic Pollutant).

Olemme FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T314, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025. Laboratoriomme akkreditoitu pätevyysalue löytyy osoitteesta www.finas.fi.