PAH-yhdisteet ilmanäytteestä

PAH (polysyklinen aromaattinen hiilivety) -yhdisteet voivat päätyä sisäilmaan esimerkiksi huonosti eristetyn ala- tai yläpohjan kautta silloin, kun rakennusmateriaaleina on käytetty PAH-yhdisteitä sisältäviä tuotteita. Rakentamisessa tyypillisiä veden eristyksessä käytettyjä PAH-yhdisteitä sisältäviä materiaaleja ovat muun muassa kreosootti, kivihiilipiki, kivihiiliterva ja bitumi. Näitä materiaaleja on käytetty yleisesti rakentamisessa 1950-luvulle saakka niiden erinomaisten vedeneristys- ja puunsuojaominaisuuksien vuoksi.

Kreosootti on kivihiiletervan tisle, jota on käytetty puunsuoja-aineena 1900-luvun alkupuolella talojen rakenteissa ja vielä tänä päivänä ratapölkyissä ja sähköpylväissä. Kreosoottia on jopa käytetty sähköjohtojen suojaputkien eristeenä. Kreosootin haju on voimakas ja sen voi tunnistaa tunnusomaisesta ”ratapölkyn hajusta”. Kreosoottilähteestä sisäilmaan päätyneiden PAH-yhdisteiden pitoisuudet voivat hieman vaihdella kreosoottilaadusta riippuen. Uusimmissa kreosoottilaaduissa on pyritty vähentämään naftaleenin ja bentso(a)pyreenin pitoisuuksia, mutta vastaavasti lisätty fenantreenia, fluoranteenia ja pyreeniä.

Bitumipohjaisilla tuotteilla ei ole tunnusomaista hajua ja niiden PAH-yhdistepitoisuudet ovat tyypillisesti vähäisiä.

Raskaimmat suurimolekyyliset PAH-yhdisteet eivät haihdu helposti huoneenlämmössä ja esiintyvät hiukkasfaasissa. Tällaisia PAH-yhdisteitä voi kuitenkin päätyä sisäilmaan esimerkiksi kellarikerroksen lattiasaneerauksen yhteydessä, mikäli kosteuseristeenä on käytetty esimerkiksi kivihiilipikeä. Kivihiilipiki muodostaa vanhetessaan kalvon, joka estää PAH-yhdisteiden vapautumisen sisäilmaan. Pinnan rikkoutuminen voi kuitenkin vapauttaa PAH-yhdisteitä sisäilmaan vielä vuosikymmenienkin päästä.

Yksittäisen PAH-yhdisteen hajukynnys on varsin alhainen, noin 2 µg/m³. Joskus haju voi aiheuttaa viihtyvyyshaittaa ja suurina pitoisuuksina terveyshaittaa. Ns. naftaleenin haju, jota on myös kuvailtu koipallon hajuksi, ei yksinään tarkoita rakennusmateriaalien emittoivan PAH-yhdisteitä sisäilmaan. Sen sijaan on esitetty fenantreenin soveltuvan naftaleenia paremmin indikaattoriksi, epäiltäessä rakennusmateriaalien olevan PAH-yhdisteiden päästön lähteenä huoneilmassa.

Sisätilojen olosuhteilla, kuten kosteuden ja lämpötilan vaihtelulla on katsottu olevan vaikutusta PAH-yhdisteiden vapautumiseen sisäilmaan.

Rakennusmateriaalien lisäksi PAH-yhdisteitä voi päätyä sisäilmaan erinäisissä palamisprosesseissa, kuten puulämmityksestä, kynttilän tai tupakanpoltosta. Liikenne ja saastunut maaperä voivat myös olla PAH-yhdisteiden sisäilman lähde.

PAH-yhdisteistä kaasufaasissa esiintyvät naftaleenin lisäksi asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, fenantreeni ja antraseeni. Suurimolekyylisemmat PAH-yhdisteet (bentso(a)antraseeni, kryseeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, bentso(a)pyreeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, dibentso(a,h)antraseeni, bentso(ghi)peryleeni) eivät haihdu helposti huoneenlämmössä ja esiintyvät hiukkasfaasissa. Fluoranteeni ja pyreeni esiintyvät olosuhteista riippuen sekä kaasu- että hiukkasfaaseissa.

PAH-ilmanäyte otetaan pumpun avulla OVS-XAD2-adsorbenttiin, josta PAH-yhdisteet uutetaan liuottimella ja analysoidaan GC/MS -laitteistolla. Näytteestä tutkitaan PAH (16) -yhdisteiden lisäksi metyylinaftaleenit. Analyysimenetelmässä on sovellettu ISO-12884:2000 standardia. Menetelmämme on FINAS:n akkreditoitu.

Vuokraamme näytteenottovälineitä ainoastaan asiantuntijayritysten ja -toimijoiden käyttöön.

Laboratoriomme on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T314, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025:2017. Pätevyysalueemme löytyvät osoitteesta www.finas.fi.