Vetolujuuskoestukset ja puristuslujuuskoestukset

Yksi betonin laatua ja ominaisuuksia kuvaavista tekijöistä on betonin lujuus. Betonin lujuuteen vaikuttaa sen koostumus. Erityisesti veden ja sementin määrällä sekä käytetyllä kiviaineella on merkittävä vaikutus betonin lujuuteen. Betonin puristuslujuus vaihtelee yleensä 30–80 megapascalin (MPa) välillä. Lujuus valitaan käyttökohteen mukaan.

Vaikka betoni on puristuslujuusominaisuuksiltaan korkeaa luokkaa, sen vetolujuus on yleensä vain noin 10 % sen puristuslujuudesta. Kuntotutkimusten yhteydessä vetokokeiden avulla voidaan arvioida betonin laadun ohella sen mahdollista rapautuneisuutta, mitä voimakkaampaa rapautuminen on, niin sitä heikompi on sen vetolujuus. Vetolujuuskokeiden ohella kohteesta on aina syytä tehdä myös ohuthietutkimuksia, joilla selviää syy mahdollisesti alhaisiin vetolujuustuloksiin. Vetolujuuskoestuksella voidaan selvittää myös pintatarvikkeiden tartuntaa alustaan ja samoin alustan vetolujuuden riittävyyttä pintatarvikkeiden asentamiselle.

Puristuslujuuden määrittäminen ei kuntotutkimusten yhteydessä ole soveltuva menetelmä vaurioiden toteamiseen. Jos kuitenkin halutaan varmistua kovettuneen betonin puristuslujuudesta, tulee testaus suorittaa laboratorio-olosuhteissa. Testaus perustuu standardeihin, ja se suoritetaan koekappaleiden avulla. Niin sanotuista vanhoista rakenteista puristuslujuutta määritettäessä käytetään rakenteesta porattua lieriön muotoista koekappaletta.