Jätelaki pyrkii edistämään kiertotaloutta ja luonnonvarojen käytön kestävyyttä sekä vähentämään jätteen määrää ja haitallisuutta. Jos purettavan rakennuksen osia ei voi käyttää kokonaisena uudelleen, purettu betoni- ja tiilimurske tulisikin ensisijaisesti hyödyntää maanrakentamiskohteissa, esimerkiksi kenttien, väylien ja teollisuusrakennusten pohjarakenteissa. Hyötykäyttö on myös purkujätteen haltijalle halvempi vaihtoehto kuin toimittaminen kaatopaikalle. 

Jätelain perusteella on annettu myös valtioneuvoston asetus, jolla säädetään betonin jätteeksi luokittelun päättymisen perusteista. Tämä ns. Ei Enää Jätettä eli EEJ-asetus mahdollistaa purkubetonista valmistettavan betonimurskeen luokittelun tuotteeksi eikä jätteeksi.  

EEJ-betoni 

Vuonna 2022 voimaan tullut ns. EEJ-asetus (VNa 466/2022) mahdollistaa betonin jätestatuksen poistamisen. Tämä tarkoittaa sitä, että purkubetonia ei enää välttämättä luokitella jätteeksi vaan tuotteeksi, jota on mahdollista käyttää kuten mitä tahansa vastaavaa betonituotetta. Sen käytöstä ei tarvitse tehdä ilmoitusta viranomaisille eikä käyttöä rajoiteta MARA-asetuksen mukaan. EEJ-asetuksen mukaisiin selvityksiin sisältyy pitkälti sama yksittäiset analyysit kuin MARA-asetuksen mukaisiin tutkimuksiin. Poikkeuksena ainoastaan tiukemmat raja-arvot, joilla varmistetaan, että materiaalien puhtaus on verrattavissa uusiin materiaaleihin.  

MARA hyötykäyttö 

Ennen betoni- ja tiilimurskeen käyttöä maanrakennuksessa, materiaalista on analysoitava sen sisältämät haitalliset aineet sekä niiden liukoisuus maaperään. Lisäksi tulee tutkia, kuinka paljon muita materiaaleja murske sisältää. Niin kutsutussa MARA-asetuksessa (VNa 843/2017) on määritelty maanrakennuksessa käytettävälle betoni- ja tiilimurskeelle raja-arvot haitallisten aineiden pitoisuuksille ja liukoisuuksille, sekä materiaalijakaumalle ja epäpuhtauksille. 

Materiaalijakauman määrittäminen on tarpeellista, koska lajittelevasta purusta huolimatta betoni- ja tiilimurskeeseen sekoittuu yleensä pieninä partikkeleina muuta mineraalista ainesta (esim. luonnonkivet, kaakelijäte ja laasti) sekä epäpuhtauksia, kuten puu, metalli, muovi, kumi ja eristemateriaalit.  

Kaatopaikkakelpoisuus 

Mikäli MARA-asetuksen raja-arvot ylittyvät, purkumateriaali ei kelpaa hyötykäyttöön, vaan se tulee toimittaa jätekeskukseen. Purkujätteen loppusijoitusta varten murskeesta tulee tutkia kaatopaikkakelpoisuus, jotta jäte voidaan käsitellä jätekeskuksessa oikeantyyppisenä jätteenä; pysyvä jäte, tavanomainen jäte, vaarallinen jäte. Näille on asetettu omat raja-arvonsa asetuksessa VNa 331/2013.  

Laboratorioanalyysit 

Labroc tarjoaa seuraavat tutkimuskokonaisuudet ylijäämä- ja purkubetonin ominaisuuksien selvittämiseen:

• EEJ-tutkimus
• EEJ-tutkimus + luokittelutesti
• Hyötykäyttökelpoisuus
• Hyötykäyttökelpoisuus + luokittelutesti
• Kaatopaikkakelpoisuus 

Analyysivastausten toimitusaika on 2 viikkoa, nopeammat aikataulut ovat sovittavissa tilanteen mukaan. Tutustu analyysien tarkempaan menetelmäkuvaukseen ja sisältöön täältä. 

EEJ-, hyötykäyttö- ja kaatopaikkakelpoisuusanalyyseihin sisältyvät PAH, PCB ja öljyhiilivetypitoisuudet määritetään Labroc Oy:n laboratoriossa (akkreditoitu, FINAS T314). EEJ- ja hyötykäyttökelpoisuuteen kuuluva luokittelutesti tehdään myös Labrocin omassa laboratoriossa. Muut EEJ-, hyötykäyttö- ja kaatopaikkakelpoisuuden määritykseen liittyvät analyysit tehdään alihankintana emoyhtiömme GBA:n laboratoriossa Saksassa, ja ne ovat akkreditoituja. 

Purkumateriaalien käsittely on keskitetty Tampereen laboratorioon, jonne pyydämmekin näytteet ensisijaisesti toimittamaan. Muistathan, että asiantuntijamme auttavat sinua aina näytteenottoon ja analyysituloksiin liittyvissä kysymyksissä. 

Olemme FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T314, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025. Laboratoriomme akkreditoidut pätevyysalueet löytyvät osoitteesta www.finas.fi.