21.9.2022
Tomi Tolppi
Lähtökohtaisesti rakennukset suunnitellaan vähintään kymmenien tai jopa satojen vuosien käyttöajalle. Toisaalta joka vuosi tuhansia rakennuksia pelkästään Suomessa saavuttaa elinkaarensa pään ja purkumateriaaleja syntyy väistämättä. Tämän rakennusjätteen määrä on vuosittain valtava. Siitä suurin osa syntyy massiivisten korjausten ja kokonaispurkujen yhteydessä. Rakennusosien ja materiaalin uusiokäytön voi kuvitella lisääntyvän, kunhan purkukohteessa syntyvä materiaalitieto on hyvissä ajoin ”uudistuotannon” tiedossa eikä kierrätystä hidasta liian tiukka lainsäädäntö. Parhaimmillaan materiaalit voisivat siirtyä uuteen käyttökohteeseen suoraa purkutyömaalta purkuprosessia ja tiedonjakamista kehittämällä! Ilolla voi todeta, että purkumateriaaleille ja rakennusosille on jo olemassa sähköisiä markkinapaikkoja kuten Materiaalitori.fi ja Kiertonet.fi.
Mistä aloitetaan?
Ennen materiaalien ja rakennusosien kierrätystä ja uudelleenkäyttöä on tutkittava ja varmistettava etteivät materiaalit sisällä terveydelle tai ympäristölle haitallisia aineita, jotka jäisivät kiertoon. Tämä tehdään purkukartoituksessa ja materiaalien haitta-ainetutkimuksilla, ja kohteen purkukartoitus onkin syytä toteuttaa kattavasti varhaisessa vaiheessa, jotta käyttökelpoiset materiaalit ohjautuvat uudelleenkäyttöön eikä ympäristöä myöskään kuormiteta haitallisella jätteellä. Oleellista on tunnistaa ja poistaa haitallisia aineita sisältävät materiaalit. Apuna selvityksissä ovat laboratorion tarjoamat purkujätteen hyötykäyttö- ja kaatopaikkakelpoisuusanalyysit.
Esimerkkinä Vuoden purkuhanke
Purkukartoituksista on saatu jo paljon hyviä kokemuksia purkuhankkeiden kiertotalouden ratkaisuihin. Tosin kartoituksesta on hyötyä vain, kun sen tuloksia hyödynnetään purku-urakan suunnittelussa ja kilpailutuksessa. Materiaalien järkevästä ja kustannustehokkaasta kierrättämisestä oivallinen esimerkki on Suomen Purkuliikkeiden liiton (FDA ry) ja Asbesti- ja Pölysaneerausalan liiton (SAP ry) järjestämän Vuoden purkuhanke 2022 -kilpailun voittanut Tampereen Lamminpään aluehanke, jossa vanhat rakennusosat otettiin uudelleen käyttöön (lue lisää).
Hallitsematon kierrättäminen
Pahimmillaan hallitsematon kierrättäminen voi näkyä ongelmina rakennusten käytettävyydessä. Esimerkkinä tästä on Saksan ympäristöviraston (UBA) uusi päämaja, jossa heti muuttovaiheessa ihmeteltiin outoa hajua talossa. Siis rakennuksessa, joka oli rakennettu uusimpien ympäristö- ja terveysnormien mukaisesti. Rakennuksen sisäilmasta todettiin runsaasti naftaleenia ja 1,3-dikloori-2-propanolia. Molemmat yhdisteet aiheuttavat sekä terveys- että ympäristöhaittoja. Selvityksissä todettiin naftaleenin olevan peräisin huonolaatuisesta öljyperäisestä raaka-aineesta, jota oli käytetty lattioiden muovimaton valmistuksessa. 1,3-dikloori-2-propanolia taas erittyi ilmaan äänieristemateriaalista. Materiaali oli valmistettu kierrätysmateriaalista (vanhat autonistuimet), mikä oli sisältänyt kloorattuja palonestoaineita.
Hyvin lajitellut purkumateriaalit ovat raaka-aineita uusille tuotteille, kunhan ne eivät vain sisällä haitallisia aineita. Näin voimme välttää jätteiden aiheuttamaa ympäristökuormaa ja säästää maapallomme luonnonvaroja.
Lue lisää purkujätteiden analyyseistä
