qPCR-analyysi on nopea verrattuna perinteiseen viljelymenetelmään; tulos saadaan 3 työpäivässä, kun viljelymenetelmän tulosta odotellaan 2 viikkoa. Nopeus on eduksi esimerkiksi korjaustöiden aikana, kun tarvitaan nopeasti tieto vaikkapa mikrobivaurion laajuudesta purkutöistä päätettäessä. qPCR-menetelmä toteaa näytteestä sekä elävät että kuolleet mikrobit, joten sillä voidaan löytää myös vanha, kuivunut vaurio. Toisaalta qPCR-menetelmällä (käytettäessä valittua menetelmäpakettia) ei saada tarkempaa lajistoa selville, joten jos lajiston määritys on syystä tai toisesta tärkeä, kannattaa valita viljelymenetelmä.

Kyllä voi. Asumisterveysasetuksessa todetaan seuraavasti: ”Rakennuksen mikrobikasvun arviointiin voidaan käyttää laimennossarja- tai suoraviljelymenetelmän lisäksi myös muuta menetelmää, jos menetelmän luotettavuus on osoitettu 4 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla”. Tämä tarkoittaa käytännössä Ruokaviraston hyväksyntää. Olemme ensimmäinen laboratorio Suomessa, jolla on akkreditointi ja Ruokaviraston hyväksyntä rakennusmateriaalien qPCR-menetelmälle, joten menetelmäämme voi käyttää myös terveysvalvonnan näytteille.

Tämä on makuasia. Jos olet tottunut käyttämään suoraviljelyä, se on hyvä vaihtoehto. Näytettä tarvitaan suoraviljelyä käytettäessä hiukan enemmän, koska molempiin analyyseihin tarvitaan näytettä. Joten jos näytemäärä on hyvin pieni, voi olla turvallisempaa ottaa laimennossarjaviljely. Laimennossarjaviljely ja qPCR tehdään fyysisesti täysin samasta näytepalasta, koska esikäsittely on molemmille analyyseille samanlainen ja tämän vuoksi samaa näytesuspensiota voidaan käyttää molempiin analyyseihin. qPCR:n ja viljelyn tuloksia vertailtaessa laimennossarjaviljelyn etuna on juuri, että analyysit tehdään täysin samasta näytesuspensiosta, kun taas suoraviljelyyn otetaan oma osanäytteensä laboratorioon lähetetystä näytepalasta. 

Molemmilla menetelmillä voidaan todeta mikrobikasvu rakennusmateriaalissa (elinkykyiset mikrobien määrät) ja tunnistetaan homeet viranomaisohjeistuksen mukaisesti. Suoraviljely on edullisempi ja usein riittävä menetelmä. Suoraviljelyllä tulokset ilmoitetaan käyttäen + -asteikkoa. Laimennossarjaviljelyssä vastaukseksi saadaan tarkka pitoisuus. Jos kohteesta on aikaisemmin analysoitu näytteitä, kannattaa valita sama menetelmä. Tulosten vertailu on tällöin helpompaa.

CAS-numero on kansainvälinen kemikaalien tunnistenumerojärjestelmä, joka helpottaa kemikaalien ja yhdisteiden tunnistamista.

VOC-näytteissä yleisimmin havaittujen yhdisteiden CAS-numeroita löydät täältä.

Kansallisen SYKE:n järjestämän vertailukokeen perusteella suomalaisten akkreditoitujen laboratorioiden tulokset TVOC:n määrityksessä ilmanäytteistä ovat verrattain pieniä. Eroja saattaa löytyä yksittäisten yhdisteiden määrityksessä laskentatavasta johtuen eli lasketaanko tulos yhdisteen omalla vasteella vai tolueeniekvivalenttina. TVOC-tulos lasketaan kuitenkin aina tolueeniekvivalenttina. Labrocin menetelmässä lasketaan omalla vasteella ne yhdisteet, joille on toimenpideraja asumisterveysasetuksessa. Nämä yhdisteet ovat 2-etyyli-1-heksanoli, styreeni, naftaleeni ja TXIB.  

Materiaalinäytteiden VOC-määrityksessä suurempia eroja laboratorioiden välillä saattaa aiheuttaa näytteen kuljetustapa ja -aika laboratorioon sekä itse näytteenkäsittely laboratoriossa ennen varsinaista näytteenottoa. Materiaalinäytteiden kohdalla tuleekin muistaa, että tulos ei ole kvantitatiivinen, vaan se kertoo ainoastaan sen, mitä yhdisteitä ja missä keskinäisessä suhteessa, tutkitusta materiaalista emittoituu laboratoriossa käytetyissä olosuhteissa. 

Yleensä VOC-yhdisteet ovat ongelmatapauksissa peräisin rakennusmateriaaleista, mutta myös tilan käyttäjät ja toiminnot tuovat oman osansa rakennuksista löytyviin yhdisteisiin. Joissain tapauksissa häiritsevien hajujen lähde saattaa löytyä myös rakennuksen ulkopuolelta. Lisätietoa mahdollisista VOC-yhdisteiden lähteistä löydät täältä.

VOC-ilmanäytteiden tulosten tulkinta voi olla haastavaa. Muutamille VOC-yhdisteille on esitetty Asumisterveysasetuksessa toimenpiderajoja, joiden ylittyminen tulkitaan tavallista korkeammaksi pitoisuudeksi. Asunnoissa ja muissa oleskelutiloissa haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuuden (TVOC) toimenpideraja tolueenivasteella laskettuna on 400 μg/m³ ja yksittäisen yhdisteen 50 μg/m³ (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus, 545/2015). Lisäksi neljälle sisäilmaongelmiin liittyvälle yksittäiselle yhdisteelle on säädetty erilliset toimenpiderajat. Omalla vasteella lasketut toimenpiderajat ovat TXIB:lle 16 μg/m³ ja 2-etyyli-1-heksanolille 15 μg/m³. Tolueenivasteella lasketut toimenpiderajat ovat styreenille 40 μg/m³ ja naftaleenille 10 μg/m³.

Muiden yhdisteiden osalta yhteenvetoja VOC-yhdisteiden pitoisuustasoista sisäilmanäytteissä on laskettu ja julkaistu Työterveyslaitoksen aineistoista. Muiden laboratorioiden tuloksia ei voi kuitenkaan suoraan verrata TTL:n laboratoriossa analysoituihin tuloksiin.

Laboratoriossamme analysoitujen VOC-ilmanäytteiden tolueenivasteella lasketuista pitoisuuksista muodostettujen tunnuslukujen avulla voi arvioida asettuuko oman näytteen pitoisuudet mille tasolle muiden meillä analysoitujen näytteiden joukossa. Arvoja ei voi käyttää raja-, toimenpideraja- tai viiteraja-arvoina. Tunnuslukuihin pääset tästä.

Naftaleenia voidaan pitää kreosootin indikaattoriyhdisteenä, koska se on merkittävin kreosootista ilmaan haihtuva yhdiste. Asunnon ja muun oleskelutilan (mm. koulut, päiväkodit) osalta naftaleenin toimenpiderajaksi on säädetty 10 µg/m³, joka on tolueenivasteella laskettu pitoisuus ts. VOC-analyysin antama tulos sisäilmanäytteestä naftaleenin osalta. Toimenpiderajan ylityksenä pidetään myös naftaleeniin viittaavaa hajua huoneilmassa.  Asunnossa ei siis saa esiintyä kreosootin hajua, joka on hyvin tunnistettavissa oleva kyllästetyn ratapölkyn haju.

Viite: Asumisterveysasetus ja sen soveltamisohje, osa III.

Valtioneuvoston ja Asumisterveysasetuksen mukaiset ilmanäyteraportit eroavat toisistaan puhtaan tilan raja-arvon tulkinnan osalta. Valtioneuvoston asetuksessa tila määritellään puhtaaksi yksinkertaisesti laboratorion analyysituloksen perusteella. Asumisterveysasetus on tiukempi. Siinä puhtaan tilan raja-arvoon lisätään aina laboratorion menetelmän mittausepävarmuus.

Valtioneuvoston asetus pätee asbestityön aikana tehtäviin mittauksiin, joita ovat asbestityöntekijän altistusmittaukset, asbestityön aikana tehtävät ilmankäsittelylaitteiden erotusasteen mittaukset sekä purkutyön jälkeiset tilan puhtauden mittaukset. Asumisterveysasetuksen mukainen ilmanäyteraportti puolestaan tarvitaan, kun halutaan mitata käytössä olevan asunnon tai muun vastaavan julkisen tilan asbestipitoisuuksia. Julkisia tiloja ovat esimerkiksi päiväkodit, oppilaitokset, vanhainkodit, työpaikat ja kirjastot. Myös pitkäkestoisissa useita kuukausia kestävissä remonteissa, jotka tehdään asumistilojen yhteydessä, on hyvä suorittaa asumisterveysasetuksen mukainen asbesti-ilmanäyte analyysi.

Akkreditointi ja Ruokaviraston  hyväksyntä liittyvät olennaisesti laboratorion laadunvarmennukseen. Asiakkaat, viranomaiset sekä alan toimijat voivat luottaa laboratorion akkreditoitujen ja/tai Ruokaviraston hyväksymien palvelujen laatuun ja tulosten oikeellisuuteen.

Laadunvarmistuksen keskeinen tekijä on, että laboratorio noudattaa työssään testauslaboratorioille standardissa ISO 17025 annettuja yleisiä laatuvaatimuksia (Testaus- ja kalibrointilaboratorioiden pätevyys, Yleiset vaatimukset).

Laboratorion pätevyyden arvioi Suomessa virallinen tarkastustaho, FINAS  akkreditointipalvelu (Finnish Accreditation Service). Arvioinnin myötä laboratoriolle voidaan myöntää akkreditointi. Se on kansainvälisiin kriteereihin perustuva menettelytapa, jonka avulla voidaan todeta toimijan pätevyys ja menetelmän luotettavuus. Menettelyyn kuuluvat lisäksi FINAS:in vuosittain tekemät määräaikaisarvioinnit.

Asumisterveyteen liittyvissä, viranomaisten teettämissä tutkimuksissa edellytyksenä on, että laboratoriolla on käytettävälle menetelmälle Ruokaviraston hyväksyntä terveydensuojelulain (763/1994) nojalla. Perusteena hyväksynnälle tarvitaan FINAS:in jo myöntämä akkreditointi.  Yksinomaan Ruokaviraston hyväksyntää varten FINAS voi myös suorittaa kolmen vuoden välein arvioinnin laboratorioon. Ennen hyväksyntää Ruokavirasto voi lisäksi pyytää lausunnon kansalliselta asiantuntijalaboratoriolta (esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos).

Mikrobipintanäytteisiin käytettävät nesteputket säilyvät jääkaapissa säilytettyinä noin kuukauden. Mikrobien elatusalustat säilyvät noin kuukauden valmistuspäivämäärästä. Laboratoriomme huolehtii tarvikkeita toimittaessaan, että elatusalustat ovat käyttökelpoisia ilmoittamananne näytteenottopäivänä tai -päivinä. Alustoja voi tarvittaessa säilyttää ennen näytteenottoa muutaman päivän myös huoneenlämmössä. 

VOC-näytteenottoon tarkoitetut, ns. tenax-putket säilyvät noin kaksi viikkoa niiden lähettämisestä. Putkia on suositeltavaa säilyttää huoneenlämmössä ja voimakkailta hajuilta suojattuna sekä ennen että jälkeen näytteenoton.