Usein kysytyt kysymykset

Mikrobianalyysit

qPCR-analyysi on nopea verrattuna perinteiseen viljelymenetelmään; tulos saadaan 3 työpäivässä, kun viljelymenetelmän tulosta odotellaan 2 viikkoa. Nopeus on eduksi esimerkiksi korjaustöiden aikana, kun tarvitaan nopeasti tieto vaikkapa mikrobivaurion laajuudesta purkutöistä päätettäessä. qPCR-menetelmä toteaa näytteestä sekä elävät että kuolleet mikrobit, joten sillä voidaan löytää myös vanha, kuivunut vaurio. Toisaalta qPCR-menetelmällä (käytettäessä valittua menetelmäpakettia) ei saada tarkempaa lajistoa selville, joten jos lajiston määritys on syystä tai toisesta tärkeä, kannattaa valita viljelymenetelmä.

Kyllä voi. Asumisterveysasetuksessa todetaan seuraavasti: ”Rakennuksen mikrobikasvun arviointiin voidaan käyttää laimennossarja- tai suoraviljelymenetelmän lisäksi myös muuta menetelmää, jos menetelmän luotettavuus on osoitettu 4 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla”. Tämä tarkoittaa käytännössä Ruokaviraston hyväksyntää. Olemme ensimmäinen laboratorio Suomessa, jolla on akkreditointi ja Ruokaviraston hyväksyntä rakennusmateriaalien qPCR-menetelmälle, joten menetelmäämme voi käyttää myös terveysvalvonnan näytteille.

Perusanalyysi tarkoittaa, että näytteestä tehdään kaikkia homeita ja hiivoja mittaava analyysi, Penicillium– ja Aspergillus-sukuja mittaava analyysi sekä Streptomyces-sukua mittaava analyysi. Rakennusmateriaalinäytteiden tuloksen tulkinta tehdään näiden analyysien perusteella (ilma- ja pintanäytteiden tuloksia ei toistaiseksi tulkita). Penicillium ja Aspergillus ovat yleisimmät sisäympäristönäytteissä esiintyvät homesuvut ja Streptomyces on yleisin sädesieni eli aktinomykeettisuku. 

Lisäksi näytteestä voidaan pyydettäessä tehdä Mycobacterium-sukua mittaava menetelmä. Bakteerien pitoisuus voi olla kiinnostava tapauksissa, joissa epäillään kosteutta, mutta homeita ei löydy. Tällöin Mykobakteerit yhtenä aktinobakteerisukuna voivat joissain tapauksissa tuoda lisäinformaatiota.
Ilma- ja pintanäytteistä voidaan tehdä myös Cladosporium-sukua mittaava lisäanalyysi, Cladosporium on ulkoilman yleisin sienisuku varsinkin syksyisin ja kesäisin. 

Tämä on makuasia. Jos olet tottunut käyttämään suoraviljelyä, se on hyvä vaihtoehto. Näytettä tarvitaan suoraviljelyä käytettäessä hiukan enemmän, koska molempiin analyyseihin tarvitaan näytettä. Joten jos näytemäärä on hyvin pieni, voi olla turvallisempaa ottaa laimennossarjaviljely. Laimennossarjaviljely ja qPCR tehdään fyysisesti täysin samasta näytepalasta, koska esikäsittely on molemmille analyyseille samanlainen ja tämän vuoksi samaa näytesuspensiota voidaan käyttää molempiin analyyseihin. qPCR:n ja viljelyn tuloksia vertailtaessa laimennossarjaviljelyn etuna on juuri, että analyysit tehdään täysin samasta näytesuspensiosta, kun taas suoraviljelyyn otetaan oma osanäytteensä laboratorioon lähetetystä näytepalasta. 

Molemmilla menetelmillä voidaan todeta mikrobikasvu rakennusmateriaalissa (elinkykyiset mikrobien määrät) ja tunnistetaan homeet viranomaisohjeistuksen mukaisesti. Suoraviljely on edullisempi ja usein riittävä menetelmä. Suoraviljelyllä tulokset ilmoitetaan käyttäen + -asteikkoa. Laimennossarjaviljelyssä vastaukseksi saadaan tarkka pitoisuus. Jos kohteesta on aikaisemmin analysoitu näytteitä, kannattaa valita sama menetelmä. Tulosten vertailu on tällöin helpompaa.

Kemialliset analyysit

CAS-numero on kansainvälinen kemikaalien tunnistenumerojärjestelmä, joka helpottaa kemikaalien ja yhdisteiden tunnistamista.

VOC-näytteissä yleisimmin havaittujen yhdisteiden CAS-numeroita löydät täältä.

KansalliseSYKE:n järjestämän vertailukokeen perusteella suomalaisten akkreditoitujen laboratorioiden tulokset TVOC:n määrityksessä ilmanäytteistä ovat verrattain pieniä. Eroja saattaa löytyä yksittäisten yhdisteiden määrityksessä laskentatavasta johtuen eli lasketaanko tulos yhdisteen omalla vasteella vai tolueeniekvivalenttina. TVOC-tulos lasketaan kuitenkin aina tolueeniekvivalenttina. Labrocin menetelmässä lasketaan omalla vasteella ne yhdisteet, joille on toimenpideraja asumisterveysasetuksessa. Nämä yhdisteet ovat 2-etyyli-1-heksanoli, styreeni, naftaleeni ja TXIB.  

Materiaalinäytteiden VOC-määrityksessä suurempia eroja laboratorioiden välillä saattaa aiheuttaa näytteen kuljetustapa ja -aika laboratorioon sekä itse näytteenkäsittely laboratoriossa ennen varsinaista näytteenottoa. Materiaalinäytteiden kohdalla tuleekin muistaa, että tulos ei ole kvantitatiivinen, vaan se kertoo ainoastaan sen, mitä yhdisteitä ja missä keskinäisessä suhteessa, tutkitusta materiaalista emittoituu laboratoriossa käytetyissä olosuhteissa. 

Aromaattisten hiilivetyjen yleisimpiä lähteitä ovat maalit, lakat, liimat ja liuottimet. Myös bensiini, pakokaasut ja tupakansavu sisältävät aromaattisia hiilivetyjä. 

Alkoholeja saattaa emittoitua sisäilmaan esimerkiksi erilaisista puhdistusaineista, vesiohenteisista maaleista, liimoista ja tasoitteista. Erityisesti 2-etyyli-1-heksanolia ja muita C8-C10-alkoholeja syntyy muovimaton hajoamisprosessissa alkalisen kosteuden vaikutuksesta. 

Alifaattisia eli suoraketjuisia hiilivetyjä esiintyy yleisimmin maaleissa ja liimoissa, ja niitä emittoituu myös polyuretaanista ja linoleumista. 

Aldehydejä vapautuu sisäilmaan yleensä linoleumista, lastu- ja kuitulevyistä ja tasoiteaineista. Myös puutuotteet ja jotkin maalit saattavat emittoida joitain aldehydejä. 

Glykoleita ja glykolieettereitä emittoituu sisäilmaan yleisimmin lattialiimoista ja -vahoista sekä vahanpoistoaineista. Myös jotkin kittausaineet saattavat sisältää glykolieettereitä. Näitä yhdisteitä käytetään myös kalvonmuodostajina vesiohenteisissa maaleissa. 

Sisäilman terpeenit ovat yleensä peräisin puupohjaisista materiaaleista, ja niitä saatetaan käyttää myös hajuaineina siivousaineissa, ilmanraikastimissa ja erilaisissa kosmetiikkatuotteissa. 

Orgaanisia happoja saattaa vapautua sisäilmaan linoleumista. Ne voivat olla peräisin myös alkydimaaleista tai puutuotteiden uuteaineista. 

Pii-yhdisteitä käytetään yleensä saumausaineissa ja tiivistemassoissa. Myös kosmetiikkatuotteet kuten esimerkiksi hiuslakka saattaa sisältää pii-yhdisteitä. 

Erilaisia estereitä käytetään yleisesti kosmetiikkatuotteissa ja erilaisissa kodin kemikaaleissa. Tähän ryhmään kuuluvaa TXIB:tä on käytetty erityisesti PVC-lattiapinnoitteissa. 

Ketoneita saattaa vapautua sisäilmaan erilaisista kuitulevyistä ja liimoista. Puutuotteiden uuteaineet ja jotkin liuottimet saattavat myös sisältää tähän ryhmään kuuluvia yhdisteitä. 

Asbesti ja haitta-aineet

Naftaleenia voidaan pitää kreosootin indikaattoriyhdisteenä, koska se on merkittävin kreosootista ilmaan haihtuva yhdiste. Asunnon ja muun oleskelutilan (mm. koulut, päiväkodit) osalta naftaleenin toimenpiderajaksi on säädetty 10 µg/m3, joka on tolueenivasteella laskettu pitoisuus ts. VOC-analyysin antama tulos sisäilmanäytteestä naftaleenin osalta. Toimenpiderajan ylityksenä pidetään myös naftaleeniin viittaavaa hajua huoneilmassa.  Asunnossa ei siis saa esiintyä kreosootin hajua, joka on hyvin tunnistettavissa oleva kyllästetyn ratapölkyn haju.

Viite: Asumisterveysasetus ja sen soveltamisohje, osa III.

Yleistä

Akkreditointi ja Ruokaviraston  hyväksyntä liittyvät olennaisesti laboratorion laadunvarmennukseen. Asiakkaat, viranomaiset sekä alan toimijat voivat luottaa laboratorion akkreditoitujen ja/tai Ruokaviraston hyväksymien palvelujen laatuun ja tulosten oikeellisuuteen.

Laadunvarmistuksen keskeinen tekijä on, että laboratorio noudattaa työssään testauslaboratorioille standardissa ISO 17025 annettuja yleisiä laatuvaatimuksia (Testaus- ja kalibrointilaboratorioiden pätevyys, Yleiset vaatimukset).

Laboratorion pätevyyden arvioi Suomessa virallinen tarkastustaho, FINAS  akkreditointipalvelu (Finnish Accreditation Service). Arvioinnin myötä laboratoriolle voidaan myöntää akkreditointi. Se on kansainvälisiin kriteereihin perustuva menettelytapa, jonka avulla voidaan todeta toimijan pätevyys ja menetelmän luotettavuus. Menettelyyn kuuluvat lisäksi FINAS:in vuosittain tekemät määräaikaisarvioinnit.

Asumisterveyteen liittyvissä, viranomaisten teettämissä tutkimuksissa edellytyksenä on, että laboratoriolla on käytettävälle menetelmälle Ruokaviraston hyväksyntä terveydensuojelulain (763/1994) nojalla. Perusteena hyväksynnälle tarvitaan FINAS:in jo myöntämä akkreditointi.  Yksinomaan Ruokaviraston hyväksyntää varten FINAS voi myös suorittaa kolmen vuoden välein arvioinnin laboratorioon. Ennen hyväksyntää Ruokavirasto voi lisäksi pyytää lausunnon kansalliselta asiantuntijalaboratoriolta (esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos).

Mikrobipintanäytteisiin käytettävät nesteputket säilyvät jääkaapissa säilytettyinä noin kuukauden. Mikrobien elatusalustat säilyvät noin kuukauden valmistuspäivämäärästä. Laboratoriomme huolehtii tarvikkeita toimittaessaan, että elatusalustat ovat käyttökelpoisia ilmoittamananne näytteenottopäivänä tai -päivinä. Alustoja voi tarvittaessa säilyttää ennen näytteenottoa muutaman päivän myös huoneenlämmössä. 

VOC-näytteenottoon tarkoitetut, ns. tenax-putket säilyvät noin kaksi viikkoa niiden lähettämisestä. Putkia on suositeltavaa säilyttää huoneenlämmössä ja voimakkailta hajuilta suojattuna sekä ennen että jälkeen näytteenoton.